Oikeudenmukaisuus, joka virtaa kuin joki

Murhaton päivä herättää toiveita El Salvadorissa

Muistamme El Salvadorista pitkittyneen ja verisen sisällissodan armeijan ja sissiliikkeiden välillä, pakolaisleirit naapurimaissa ja arkkipiispa Óscar Romeron murhan kesken messun vuonnja 1980. Sisällissota päättyi vuonna 1992; miksi siis yhä iloitaan päivästä, jolloin ketään ei murhata koko maassa?

SKY on käynyt kirjeenvaihtoa salvadorilaisen teologi Marta Benavidesin kanssa, joka sorron ja tukahduttamisen leimaamalta 70-luvulta lähtien on taistellut kansansa ihmisoikeuksien puolesta. Hän johti Romeron tukemaa ekumeenista humanitaarisen avun työryhmää, ja Romeron murhan jälkeen työskenteli rauhan saattamiseksi El Salvadoriin. Sähköposteissaan meille Marta on kertonut maansa nykypäivästä. Arkipäivää ovat väkivalta, huumekauppa, köyhyys ja perusoikeuksista taistelu. Vaikka sota jäi historiaan jo 20 vuotta sitten, sodan jäljet näkyvät yhä. Maaliskuussa lähetetyssä viestissä hän kertoo pääkaupunki San Salvadorin katedraalin kuukausia kestäneesta valtauksesta, jonka aikana kirkonmenot ja mm. Óscar Romeron murhan vuosipäivän vietto ovat estyneet.

22. maaliskuuta

Juuri nyt El Salvadorin kansallinen katedraali pääkaupungissa on vallattu. Vastuussa on demilitarisoitujen taistelijoiden liitto, johon kuuluu sotilaita Salvadorin armeijasta sekä entisestä sissijärjestö FMLN:stä. Demilitarisointia vaadittiin sisällissodan jälkeisissä rauhanehdoissa, mutta ehdoissa myös sitouduttiin tukemaan sotilaiden ja heidän perheidensä uudelleenintegroitumista yhteiskuntaan. Konkreettisia tekoja tarvitaan, mutta vuoden 1992 sopimusten jälkeen mitään ei ole tapahtunut. Nämä ihmiset ovat joutuneet raapimaan kasaan elantonta ja suurin osa heistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. He marssivat usein vaatiakseen rauhanehdoissa annettujen lupausten täyttämistä. He ovat lukumäärältään tuhansissa, vanhoja, rampoja ja pyörätuoleissa. On häpeällistä, kuinka heillä ei näytä olevan väliä.

San Salvadorin arkkipiista, Monsignor Alas, on vedonnut viime sunnuntain saarnassaan valtaajien omaantuntoon, jotta he jättäisivät katedraalin vapaaehtoisesti. Näin piispan mukaan salvadorin kansan oikeuksia voidaan toteuttaa ja Monsignor Romeron marttyyriutta voidaan muistaa katedraalissa.

Meidän on tosiaan vedottava omaantuntoon, mutta vetoomus ei ole katedraalin valtaajille; sen sijaan se on kansalaisille, virkamiehille, Monsignor Alasille, joiden tulisi nähdä ja tunnistaa, että velassa olemme me kaikki. Pyrimme luomaan kansanliikkeen Monsignor Romeron kutsun mukaisesti. Meidän on oltava läsnä, jotta oikeudenmukaisuus voi virrata kuten joet.

Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Idea salvadorilaisen kansanmessun uudesta levytyksestä syntyi jo keväällä 2007. Samoihin aikoihin SKY:n suomalaista musiikkituotantoa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta julkaistiin uudelleen Nostokurki-nimisenä cd:nä (edelleen saatavana!, toim. huom.) Salvadorilainen kansanmessu kaivettiin esiin  SKY:n 110-vuotisjuhlamessuun, jota vietettiin toukokuussa 2007.

Juhlamessu järjestettiin Temppeliaukion kirkossa yhteistyössä Taivallahden seurakunnan kanssa (Biafra-maalauksia muistaen ja kunnioittaen). Messun valmistelujen yhteydessä pastori Eija Kilpi vinkkasi, että seurakunnan kanttori on kiinnostunut latinalaisesta kansanmusiikista, ja kansanmessun käyttäminen juhlamessussa sujuisi parhaiten tämän kanttorin kanssa. Tästä alkoi antoisa yhteistyö Mikko Heleniuksen kanssa, joka sittemmin on SKY:n piirissä tunnettu myös nimellä Taivaanlahja. Ilman Mikkoa levy olisi varmasti yhä vain yksi monista hyvistä ideoista.

Pitkän levyprojektin kuluessa muut asiat työnsivät salvadorilaisen monesti sivuun. Keväällä 2010 salvadorilaista kansanmessua vietettiin Mikon luotsaamien muusikoiden ja SKY:n lauluporukan voimin Helsingin Lähetyskirkolla. Samalla muistettiin 30 vuotta aiemmin murhattua El Salvadorin piispaa Oscar Romeroa. Messun tanssahteleva ja iloa pursuava loppukulkue jäi lähtemättömästi mieleen.

Keväällä 2010 tehtiin myös ensimmäiset äänitykset levyä varten. Seuraavat äänityssessiot saatiin toteutettua syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Vuosien varrella pieni porukka kansanmessuun tutustuneita SKY-aktiiveja

kävi laulamassa messua myös Turussa, Viis papeista –yhtyeen ja Turun arkkihiippakunnan Salvador-työryhmän järjestämässä messussa. Äänenavaus automatkalla, Ultra Bran levyjen päälle hoilottaen kuuluu sekin ikimuistoisiin hetkiin, jotka kansanmessuun liittyvät.

Kansanmessu ja levytysprojekti ovat koonneet yhteen viime vuosien SKY-aktiiveja ystävineen, jotka nyt ovat jo enimmäkseen siirtyneet opiskelijajärjestökuvioista muiden haasteiden pariin. Yhteisen laulun ilo ja voima houkuttelevat kyllä laulamaan yhdessä jatkossakin. ”Tuhansin äänin maailman ääriin ilo kuuluu / taas riemujuhlaa pelastuksen vietetään!”

Tekstin on kirjoittanut Marita Mattila, yksi levyprojektin ikitarmokkaista puuhanaisista ja pitkän linjan SKY-aktiiveista.

Mikä yhdistää El Salvadoria ja Suomen Kristillistä Ylioppilasliittoa?

Julkaisemalla uudelleen salvadorilaisen kansan riemusta ja kamppailusta kertovan Salvadorilaisen kansanmessun juhlimme myös tärkeää aikaa Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton historiassa. Alkuperäinen kansanmessuäänite kertoo paitsi kultaisesta 80-luvusta myös Väli-Amerikka-projektista, jolla SKY pyrki osoittamaan solidaarisuutta muun muassa sisällissodan repimälle El Salvadorin kansalle.

Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton Väli-Amerikka-projekti syntyi ajassa, jossa liiton historiassa merkittävän kuohunnan vuosikymmenet, 60- ja 70-luku olivat takana, mutta edelleen mielissä. 60-luvun jäätyä historiaan SKY:n ”uusvasemmistolaisen herätyksen” aikana 70-luku käytettiin miettiessä, millä tavalla hengellisyys, solidaarisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen voivat ilmetä rinnakkain. 80-luku olikin uudenlaisen nuorisotoiminnan aikaa niin opiskelijajärjestöissä kuin poliittisissakin piireissä, ja SKY omaksui ajan hengestä oman toimintansa aukikirjoitettuihin periaatteisiin ympäristöpolitiikan, rauhan ja tasa-arvon edistämisen.

SKY harjoitti entuudestaan solidaarisuustoimintaa muun muassa kirjoittamalla solidaarisuuskirjeitä eri puolilla maailmaa vangittujen tai kadonneiden World Student Christian Federationin jäsenten puolesta, mutta konkreettiseen solidaarisuustyöhön päästiin käsiksi, kun vuonna 1982 SKY liittyi Suomi-Nicaragua-seuraan ja loi suoria suhteita WSCF:n väliamerikkalaisiin sisarjärjestöihin. Lähes koko 80-lukua sävyttänyt projekti pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 1983, keskellä El Salvadorin jo vuosia jatkunutta sisällissotaa. SKY tuki Salvadorin Kansan kirkko -liikettä, jolle kerättiin rahaa katuteatteriesityksillä ja väliamerikkalaisilla musiikkiesityksillä.

SKY:n kampanjakortti 80-luvulta. Teksti: "Oscar Romero - mies joka eli minkä uskoi. SKY:n Väli-Amerikka -projekti"

Erityistä näkyvyyttä Väli-Amerikka-projektille ja El Salvadorin kriisille saatiin ekumeenisilla kirkkopäivillä 1983, johon Tampereen paikallisyhdistys NÄKY osallistui näytelmällä ”Salvador matkalla vapauteen” ja jonka pääjumalanpalveluksessa saatu kolehti lahjoitettiin osittain Salvadorin Kansan kirkon keräykselle. Vuoden mittaan pidettiin vielä erityisiä solidaarisuustapahtumia, joissa kerättyjä kolehteja lahjoitettiin El Salvadoriin. SKY tuki El Salvadoria myös prosenttiliikeen kautta.

Suomeen saatiin vuonna 1984 salvadorilaisia musiikkivieraita, kun alkuperäisen Salvadorilaisen kansanmessun levyttänyt Yolocamba Ita -yhtye kiersi maata ja kertoen El Salvadorissa jatkuvasta sotatilasta. Levytetty Kansanmessu julkaistiin samana vuonna joulun alla, ja äänitteen myynnistä saaduilla varoilla tuettiin El Salvadoriin kohdistuvaa solidaarisuustyötä. SKY tuki sodan jalkoihin jääneitä salvadorilaisia myös Kirkon Ulkomaanavun kautta lähettämällä Nicaraguassa sijaitsevalle pakolaisleirille tarvikkeita. Samaan aikaan SKY otti kantaa myös poliittisesti laatimalla julkilausuman, jossa paheksuttiin Yhdysvaltojen Väli-Amerikkaan suuntautuvaa sotilaallisen väliintulon suunnitelmaa.

Väli-Amerikka-projekti kuvaa historiaan jäänyttä 80-lukua, mutta muistuttaa edelleen sekä Suomen Kristillistä Ylioppilasliittoa että yksittäisiä henkilöitä meidän kaikkien jakamasta kansainvälisestä vastuusta. Solidaarisuuden tulee ulottua sekä lähelle että kauas myös tänään: vaikka sisällissota on El Salvadorissa menneisyyttä, ei uhka väkivallasta ja ihmisoikeusrikkomuksista ole väistynyt.