El Salvadorin arkkipiispa Óscar Romero murhattiin hänen kritisoituaan salvadorilaisen armeijan osallistumista kansan tukahduttamiseen ja sen oikeuksien riistoon. Eläessään hän oli kansansa vapauksien ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, ja murhansa jälkeen Romerosta tuli sisällissodassa kärsivän maan marttyyri ja vapautuksen teologian kasvokuva.
Romeron merkitys ei toivoaksemme unohdu vieläkään. Vuosien varrella sekä tänä päivänä Romeron kasvot ovat näkyneet SKY:n jäsenillä ja kannattajilla t-paidoissa, kulkuebanderolleissa ja nyt Salvadorilaisen kansanmessun CD-kansilehtisen sisäsivuilla. Osasyy salvadorilaisen kansanmessun henkiin herättämiselle oli kuitenkin se, että Romeron kasvojen lisäksi mieliin palaisivat myös piispan sanat. Salvadorilainen kansanmessu, jonka Guillermo Cuellar sävelsi Romeron pyynnöstä ja kaksikko kirjoitti yhdessä sanat, kertoo köyhyydenja epäoikeudenmukaisuuden alhosta kurkottavasta kansasta, joka uskon ja solidaarisuuden voimalla taistelee sortoa vastaan.
Blogiimme jo aiemmin terveisensä lähettänyt Marta Benavides työskenteli Romeron kanssa San Salvadorissa tämän kuolemaa edeltävinä aikoina, ja muistelee piispaa seuraavasti:
Kun ajattelemme Monsignor Romeroa tänään, muistamme pastoria, joka seisoi kansamme rinnalla kohdatessamme kammottavan sorron ja tukahduttamisen aikakautena, massamurhaajien ja katoavien ihmisten aikana jolloin kymmenien tuhansien ihmisten vangitseminen saattoi ihmisiä pois paikoiltaan.
Tämä oli aikaa, jolloin opettajia, professoreita, opiskelijoita, taiteilijoita, toimittajia, talonpoikia, nunnia, pappeja, ammattiyhdistysläisiä ja jopa tavallisia kansalaisia kohdeltiin rikollisina. Hallitus terrorisoi vainollaan kansaa, joka uskalsi asettua tukahduttamista vastaan, ja joka uskoi parempaan, oikeudenmukaisempaan maailmaan, jota he myös uskalsivat julistaa ja tavoitella. Sisällissota kesti 12 vuotta, vuodesta 1980 vuoteen 1992.
Monsignor Romero oli hiljainen, vakava, työteliäs ja rehellinen mies.Kun hän päätti ryhtyä niin kovasti kärsivän kansan paimeneksi, hänen koko elämänsä kääntyi ylösalaisin. Julma todellisuus paljastui: Romerolle paljastui, että hänen paimentamaansa kansaa sorrettiin jälleen kuten oli sorrettu jo vuosisatojen ajan kolonialismin aikakautena.
Monsignor Romero tiesi, että suuri osa silloisesta kurjuudesta kumpusi köyhyydestä, jota suuret joukot salvadorilaisia joutuivat sietämään. Monsignor Romero kutsui rikkaita riisumaan sormukset sormistaan ennen kuin ne tultaisiin viemään heiltä. Saarnoissaan sunnuntaisin hän luki nimeltä kadonneet, vangitut ja murhatut. Hän lohdutti henkilökohtaisesti leskiä ja orpoja sekä vaati oikeudenmukaisuutta pastoraalikirjeissään. "Väkivalta synnyttää väkivaltaa", hän totesi saarnastuolista; hänkutsui meitä lopettamaan väkivallan omilla teoillamme.
Monsignor Romero saarnasi vastuullista kansalaisuutta, joka saavutetaan hallitsemalla omaa kohtaloaan ja olemalla omien elämiemme, yhteisöjemme, kansakuntiemme ja maailmamme tekijöitä. Hän yhytti meitä olemaan se voima maailmassa, joka olemme.
Tämä tarkoittaa, että meidän tulee huolellisesti elää ei väkivallan vaan rauhan kautta. Tämä toiminta seuraa ymmärryksestämme siitä, että uskomme ja uskomuksemme ohjaavat tekojamme.Siksi meidän tulee olla tarkoituksenmukaisia ja sitoutuneita siihen, keitä olemme. Sellaisten tarkoituksellisten tekojen, jotka kertovat etsimästämme oikeudenmukaisuudesta, tulisi ohjata tekojamme. Monsignor Romero tiesi, että näin meistä tulee se rauha, jota etsimme.
Mielestämme nämä ajatukset ansaitsevat korotuksen tänäkin päivänä. Sama viesti kutsuu meitä yhä rakentamaan maailmaa kaikella sillä voimalla ja oikeudenmukaisuudella, joka meissä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti